Nyt piti ottaa itseä oikein niskasta kiinni ja käskeä kirjoittamaan.. on ollut raskas päivä, liikaa huonoja uutisia ja mietin mitäs mä nyt tähän keksisin..
Kuvia ladatessa tuli eteen hyvä kuvakokeilu, joka kuvastaa juuri sitä tilannetta kun välillä on tietyt asiat kirkkaana ja tärkeänä ja toisena hetkenä toiset..
Moni saattaa ajatella että tällaiset bloggaajat on pinnallisia ihmisiä, kun vaan julkaistaan kuvia hienoista (?) sisustuksista ja uusista ostoksista.. no näin ei tietenkään ole. Ihan peruselämää iloineen ja suruineen myös täällä ruudun toisella puolella vietellään. Jonkinlainen rentoutushetki tämä ainakin itselle monesti on, hetki omaa aikaa.
Huonoja uutisia on siis tullut. Sanahirviö syöpä on tullut valitettavan tutuksi lähisuvussa ja se pistää miettimään myös omaa terveyttään. Itsehän sairastan reumaa ja äidilläni on paha diabetes minkä itsekin pelkään saavani.. paljon voi asioille tehdä omilla elämäntapavalinnoilla, mutta ei kuitenkaan kaikkea.. mikä mahtaa olla se oma arpanumero minkä elämältä saa?
Mutta kuulkaas, aina pitäisi yrittää löytää niistä harmaistakin päivistä jotain positiivista! Tänään olen saanut hoidettua pari työn alla olevaa juttua, siivoukset ja järjestelyt viikonlopun tohinoita varten on suurimmaksi osaksi suoritettu ( hmm, se olkkarin kattolista puuttuu edelleen!!..), just nyt ei sada ja mieskin tulee tänään kotiin suht koht aikaisin. Ehkäpä singahdan vielä pikku lenkille koiran kanssa ja sen päälle saunaan! :) Kyllä se tästä taas! Ensi kerralla jotain pirteämpää :)
Itselläni myös monesti ollut mielessä että kategorioidaankohan blogaajat automaattisesti pinnallisiksi ja narsisteiksi... Mutta tosiaan, ihan aitoa elämää siellä blogin takana elellään.
VastaaPoistaMun mielestä on ihan hyvä mainita niistä ikävistä ja surullisistakin jutuista. Ei tää elämä ole vaan sitä ruusuilla tanssimista.
VastaaPoistaSyöpä ja kaikki sen mahdolliset muodot ovat tuttuja myös meidän suvussa. Minun äidilläni ja isällänihän todettiin samaan aikaan vuonna 2011 syövät, isällä keuhkoissa ja äidillä rintasyöpä. Äiti selvisi, mutta isäni menetin 2012 isänpäivänä.
Olen tästäkin puhunut tuolla blogissani. Tällaisten uutisten jälkeen aina välillä tulee hetkiä, jolloin pelkää tosiaan omankin terveytensä puolesta.
Mutta elämä on ja joihinkin asioihin voidaan vaikuttaa ja joissakin pitää vain luottaa kohtaloon.
Haleja!
Mariamin kommentti oli siis minulta, hitsi kun tuo teini aina jättää tähän minun koneelle tuon oman bloggerinsa päälle ja sitten käy näin. Outi se täällä taas sekoilee :D
VastaaPoistaIhanasti kirjoitettu! Itsekin mietin usein, että mitä se ja se ihminen ajattelee kirjoituksestasi. Tiedän,että moni kylän akka sitä lukee. Ei pitäisi ajatella niin. Yksi mies sanoi minulle,että ihana kun kirjoitat asiat aidosti ja niinkuin ne on. Minäkin sain äsken puhelun,mikä muistutti ikääntyvisä vanhemmista... Voimia sinulle!
VastaaPoistaNiin se vaan on, että välillä elämä on alamäkeä ja välillä ylämäkeä. Sitähän se on. Tsemppiä sulle <3 Kyllä se siitä!
VastaaPoista