Yllätysremppa!

Nyt en tiedä itkiskö vai naurasko..

Tervetuloa kulta kotiin torstaina!...
(Todella toivon, että ilma on suosinut ja kalaa on tullut.. )

Facebookin puolelle jo laitoinkin infoa siitä, kuinka päätettiin yllättää iskä.. Tytön huoneen remppa pääsi toteutuslistalle, vaikka vähän ensin mietein et jaksaako sitä..

Tavoitteenahan oli että viikonloppuna poistetaan tapetit, alkuviikosta pakkeloidaan ja torstaiksi olisi jo maalia seinällä.. no ei taida olla. Päätin luopua koko aikataulusta, valmista tulee kun tulee.. Toivottavasti kuitenkin kohtuullisen pian että tyttö pääsee nukkumaan omaan sänkyyn.

Eka kerros tapettia lähti ihan hyvin, sitten alla oli toinen kerros tapettia, joka olikin laitettu suoraan levyn päälle.. murr! Ei lähtenyt ei.. Toinen tiukka paikka on tuo verholaudan irrotus, joka lähtee myös. Taitaa jäädä miehellekin jotain puuhaa.. Innostuu varmasti ;)

Tyylikästä on kyllä ollut! Alla sininen tapetti, välissä kukkaboordi tuhottoman tiukalla liimalla ja ylhäällä hentoa mintunvihreää.. Onneks tässä seinässä on maali vielä noitten alla, niin jotain toivoa saada irti.

Hommaa hankaloittaa lievästi se, että huoneessa on kaikki huonekalut, mihimpä mä niitä yksin täällä siirrän ja töitäkin pitäis ens viikolla pystyä tekemään.. Tällä mennään! 

Ootteko nähneet koskaan sellaista unta että löydätte omasta kodista jonkun salaoven? Mä olen ja se on ollut tosi kiva uni! Aamulla sit tympii, kun tietää, ettei siellä mitään ole..

Talon pohjapiirroksesta näkee että päätyhuoneiden keskellä olevaan vaatehuoneeseen on molemmista huoneista ollut kulku ennen. Oviaukot on joku sulkenut ja ovi on tehty käytävään. Pojan huonetta rempatessa kirottiin sitä sulkukohtaa, koska oli niin vinkura ja hankala saada tasaseksi, niin nyt päätin tässä huoneessa katsoa mitä siellä alla on. Toivoin että olisi ehjät karmit ja helppo saada kulku uudellen käyttöön. Näinhän se onneksi oli ja nythän neiti saa sitten oman vaatehuoneen!

Alkuun laitan siihen vaan verhon ja aukko avataan toiselta puolelta vasta kun huone on valmis. Vaatehuoneessa on nyt kaikkea kamaa tytön huoneesta, niin ei siellä mahdu edes kääntymään..

Mahdoton vire tytöllä kyllä on ollut, täys kymppi motivaatiosta! Eilen käytiin fiilistelemässä tapetteja (mahdottoman vaikea valita! Ihan liikaa vaihtoehtoja!), ja kotiin tullessa heti alotettiin repimään vanhoja pois. Pari tuntia aherrettiin ja mä olin eka joka ehdotti jo taukoa! Tänään sitten heti aamupalan jälkeen alotettiin, eikä mitään narinaa ole kuulunut koko päivänä! Huutelee vaan mua jatkamaan jos unohdun johonkin pitemmäks aikaa laiskotteleen.. ;)

Oi kun olis jo valmista.. niin tympeitä nää alkuvaiheet..

Täällä siis ollaan vaikkei mitään hetkeen kuulu :). Pomo hermostuu, täytyy mennä!