Mitä silmät ei nää..

Kun oltiin ajelemassa kotiin reissusta huomattiin vähän ennen kotia että joku on valokuvaamassa pellon reunalla. Mies ihmetteli että mikä siellä mahtaa olla, mitä siellä kuvataan? Mieleen hiipi ajatus että ehkä se tyyppi kuvaa vaan sitä peltoa. Niitä kauniita asioita mitä meillä täällä on, mutta jota ei huomata..  Vähän sama kun japanilaiset tulee tänne ihmettelemään lunta ja me mennään joka kesä tuonne pohjoiseen kuvaamaan vuoria ja tuntureita..

Eilen päätin lähteä etsimään tietoisesti niitä ihania juttuja mitä mulla on tässä ihan alle kilometrin päässä kotoa. Olihan niitä!

Lähdin menemään mun vakio koiralenkkiä ja nämä seuraavat kuvat ovat sieltä.

Ollaan bongailtu perhosia viime aikoina ja hetihän sellainen osui silmään

kukkia tietysti löytyy monenlaista

Onhan se viljapelto toki kaunis!

Perhosen huomasin vasta kun olin kuvan ottanut..

Pieni levähdyspaikka lenkin varrella

En ollutkaan ennen huomannut kuinka jännä tämä puu on läheltä katsottuna. Aika vanha taitaa olla!

Seuraavaksi menin lähimetsään. Matkaa tänne ilmaiseen stressinpoistoyksikköön on noin 50m omalta pihalta.

Marjojakin löytyisi

Oksia täälläkin. Tosin vähän pienempiä.

Pääosin on aakeeta ja laakeeta täällä pohjanmaalla. Pieni mäennyppylä hienoine grillipaikkoineen löytyy kuitenkin tästä lähimetsästä. Kiva paikka talvisin lasten mäenlaskuun!

Olkaamme onnelllisia siitä mitä meillä on, vai mitä?