Minä ja mun elämä

Olen lukenut nyt muutaman päivän uutta kirjaa "sisustusbloggaajan kotona". Hyvä opus, voin suositella! Siinä bloggaajat antavat sisustusvinkkien lisäksi ohjeita oman blogin pitäjille ja pari ohjetta sieltä nousee ylitse muiden:

- ole oma itsesi, kirjoita asioista joista oikeasti pidät
- kerro jotain itsestäsi ja elämästäsi

Olen kirjoitellut kyllä siitä mistä itse pidän, välillä tuntuu että onko se liian sekavaa, koska pidän niin monista asioista; sisustuksesta, käsitöistä, vanhoista tavaroista, askartelusta jne. Jospa se ajan kanssa löytyisi se oma (hallittu) tyyli..

Blogia olen kirjoittanut nyt kohta vuoden, mutta itsestäni en hirveästi olen kertonut. Se on ollut tarkoituksenmukaista suojautumista, mutta ehkä nyt on aika ottaa selvää siitä, kukas se minä sitten olen!

MINÄ:

Nimi: Kati
Ikä: 37
Asuinpaikka: Alavieska, kotoisin olen Sievistä.
Horoskooppi: oinas
Pituus: 165cm
Paino: xxx
Lempiruoka: lihapata
Hiusten väri: ruskea
Silmien väri: sinisenharmaanvihertävät
Lempiväri: violetti
Mikä minusta tulee isona: sen kun tietäis..

LUONNE :

Olen tyypillinen oinas. Tuhat rautaa tulessa yhtäaikaa ja kaikki pitäisi saada ihan heti! Olen kärsimätön ja inhoan odottelua. Olen aika spontaani ja heittäydyn joihinkin juttuihin mukaan vähän turhankin innokkaasti. Hyviä puoliani ovat ehkä luovuus ja huumorintaju. Yritän taaplata vaikeat asia läpi huumorin avulla vaikka mieheni joskus sanoo minun olevan pessimisti, kun murehdin mennyttä ja tulevaa, asioita jotka eivät ole tässä ja nyt. Tässä olisi se opettelun paikka!


PERHE:

Aviomies ja kaksi lasta, poika 10v ja tyttö 6v. Perheeeseen kuuluu myös sekarotuinen pieni koira, joka tunkee itsensä kaikkeen mukaan. Myös sänkyyn ja sohvalle! Perheemme on aika liikunnallista sakkia. Poika harrastaa yleisurheilua ja mies valmentaa häntä ja muita junioreja. Myös tytär on kova juoksemaan, mutta hänellä se on vielä leikkiä. Olemme tunteneet mieheni kanssa 18 vuotta, naimisissa ollaan oltu 12 vuotta. Hän on se varsinainen ensirakkaus, toivottavasti myös viimeinen :)

KOTI:

Sitähän tässä on esitelty.. Kotimme on 1974 rakennettu yksikerroksinen omakotitalo. Puutalo. Pikkuhiljaa olemme remontoineet taloa mieleiseksi, mutta aikaa ja rahaahan se vaatii.. nyt on asuttu tässä 9 vuotta. Isompi remppa tehtiin 2009, kun autotallista tehtiin makuuhuone ja varasto ja yhdestä makuuhuoneesta kodinhoitohuone. Piha on iso ja sieltä on nyt urakalla kaadettu puita. Piha vaatisi myös ison työn jotta sen saisi hyvään kuntoon. Kannot pois ja maata reilusti lisää. Ja se pihasaunahan ois myös jättekiva!.. pitäsikö se lotto taas tehdä..;)

HARRASTUKSET:

Aikaisemmin tuli jo selväksi mistä pidän ja mitä teen mielelläni. Niiden lisäksi liikunta on tärkeää. Lenkkeilen paljon ja yritän käydä pari kertaa viikossa salilla. Myös vesijuoksu ja pyöräily kuuluu ohjelmistoon silloin tällöin. Tykkään myös lukea kirjoja. Romaaneja ja varsinkin kaikkia tietokirjoja (sisustuskirjat nyt tietenkin ykkösenä!). Tv:tä katson aika vähän, mutta koneella tulee istuttua välillä liikaakin..

TYÖ:

Nyt päästiin ehkä siihen vaikeimpaan osioon.. Olen ikuinen haaveilija ja optimisti sen suhteen että kyllä se unelmaduuni vielä jossain mua odottaa! Peruskoulun jälkeen kävin lukion, sitten ammattiopiston pukuompelijalinjan, opiskelin vuoden muotoilua ammattikorkeakoulussa, kauppiksessa minusta tuli merkonomi ja nyt pari vuotta sitten suoritin perhepäivähoitajan tutkinnon.. Töissä olen ollut enimmäkseen kaupoissa myyjänä. Pukuompelijaksi valmistumisen jälkeen tosin kulutin kenkätehtaassa muutaman vuoden. Nyt olen ollut perhepäivähoitajana viisi vuotta ja hoitanut lapsia kodissani. Siinä on tiettyjä hyviä puolia ja myös niitä huonoja..

Olen miettinyt taas opiskelumahdollisuuksia, koska tämänhetkinen koulutus ei riitä esim. työskentelemään päiväkodissa. Haluaisin että minulla olisi työkavereita joitten kanssa voisi tuumia tilanteita ja tehdä yhdessä päätöksiä. Ja haluaisin että voisin pitää kodin kotina ihan vain itselleni ja perheelleni. Nyt työ muistuttaa mua koko ajan vapaa-ajallakin, koska talo on täynnä tavaroita joita lapset tarvitsee; syöttötuoleja, leluja, pottaa, sänkyjä, rattaita.. Tykkään kyllä lapsista, mutta aina välillä ahdistaa..

Mietin ihan tosissani myös sisustuspuolen koulutusta, olisi ihanaa työskennellä alalla, joka on niin rakas, mutta todellisuus taitaa kovassa työelämässä olla toinen. Riittääkö sillä alalla töitä sen verran että pärjää, vai olisiko se sitten kuitenkin vain osa-aikaista hommaa? Tai pitäisikö se sitten se yritys perustaa, mikä todella on epävarmaa! Kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä, eikä niistä tällä hetkellä ota mitään selkoa!

Oiskos siinä jo jotain? Tässä vielä kuvia meistä:

Minä ja lapset

Koiramme Nelli

Viime kesänä reissussa ihanassa Norjassa. Lapset ja mies

Tytär ja minä

Vähän oli raitis keli, mutta löytyi kauniita kiviä!

Onkohan mulla huomenna yhtään lukijaa.. kiitos kun jaksoit tänne asti! Saa myös kommentoida!

Iloa päivääsi!

Terkuin,

Kati