Niinkuin ennen vanhaan

Pikkuhiljaa kun ikää tulee lisää, alkaa arvostaa aina vaan enemmän vanhoja juttuja. Entisajan tapoja ja tekemisiä yms. Valitettavasti ne isovanhemmatkin ikääntyy ja osa hienoista jutuista katoaa ehkä lopullisesti. Eihän nykyihmisillä tässä maailman menossa ole kaikkeen aikaa vaikka halua riittäisikin. Tai ei varmaan se halukaan monella riitä.. Harmillista, sillä minusta jotkut asiat oli ennen paremmin. Perheet viettivät enemmän aikaa yhdessä ja monet asiat tehtiin itse. Esim. vaatteet ja ruoka.

Ihailen anoppiani, koska hän on niin hyvä tekemään kaikenlaista.  Ruisleivät, sämpylät ja rieskat valmistuu omassa leivinuunissa, suku pysyy villasukissa ja  muutkin käsityöt luonnistuu.

Kesällähän olin anopin matonkutomiskoulussa. Viime viikolla olin leipomiskoulussa. Leivottiin ruisleipää, rieskaa, sämpylää ja pullaa. Todella mielenkiintoista tuo ruisleivän teko vanhasta taikinajuuresta. Sen kun oppisi.. tosin missä sitä leipoisi, kun ei ole leivinuunia.. 
Se on niin maailman parasta leipää!! Tällasia mun leivistä tuli!

 Onneksi maku on kuitenkin se tuttu ja turvallinen, taikina oli valmiina kun oppiin menin..

Toinen asia mikä pitäisi opetella, on villasukkien kutominen. En ole eläissäni saanut valmiiksi yhtäkään kokonaista sukkaa, ja opettelukin tuntuu työläältä.. Mummot onneksi vielä kutoo lapsenlapsille jalan lämmitintä ja ottaa aikuistenkin toiveita vastaan. 

Tänä syksynä olen saanut kolmet uudet sukat kun olen ne tilannut :). Nämä kahdet kutoi anoppi ja ihanat "rytty" sukat eräs tuttavani. Todella ihania!